sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ylä- ja alamäkiä

Tässä piinapäivissä on ollut taas kerran hyvää ja pahaa. Nyt mennään huonon puolella, mutta ylös voidaan kavuta hetkessä.

Huonoina hetkinä tuntuu, etten minä saa sitä toista pientä viereeni tuhisemaan tällä kertaa. Kaikki on turhaa ja miksi mä tätä teen. Tuntuu myös että jo valmiiksi ostettu testi polttelee tuolla kaapissa. Jotenkin haluaisin sen jo tehdä ja jotenkin tuntuu että en raaski päästää kuitenkaan irti tästä tilanteesta. Tuudittaudun välillä tunteeseen, että siellä on elämää mahassani.

Nyt olo jo parempi. Toisaalta kun nämä kaksi puolta tunnistaa itsessä ja osaa elää niiden kanssa niin hyvä. Jokaisessa meissä on joskus ainakin se huono puoli joka haluaa maalata pirut seinälle, uskoisin. Itse en kuitenkaan pidä tuossa pahassa tunteessa olotilasta joten aina käännän asiat hyväksi. Jos ei lasta tule tällä yrittämällä niin ensi kerralla sitten tai sitten ei ollenkaan.

Mutta ensin elän tässä ja nyt. Nyt tuntuu hyvältä, kun testipäivä lähenee vauhdilla mutta kuitenkin onvielä niin kaukana. Saan aikaa kuvitella ja elää unelmissani seuraavasta vauvasta ja vauvantuoksuisesta ensi syksystä. Sillä välin mieheni ja lapseni potevat flunssaa ja ollaan oltu neljän seinän sisässä koko viikonloppu. Pitsi koiranulkoilutukset. Eilen innostuin zumbailemaan ekan kerran mun flunssan ja kivaa oli. Tänään illalla ajattelin mennä salille, kun mieheni sanoi jo pärjäävänsä taaperon kanssa. Näistä kaikista asioista tulee hyvä mieli ja hetkeksi vauva unohtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti