maanantai 10. joulukuuta 2012

Mistä se maailma on tehty?

Tänään olimme kaikki lapsemme kanssa neuvolassa. 1,5-vuotistarkastuksessa. Kaikki oli hyvin eikä mitään sanomista tullut mistään. Ajattelin maailmaa pikkuisen silmin nähtynä.

Ensin kotona sanotaan, et nyt lähdetään neuvolaan ja isäkin tulee mukaan. Sitten puetaan ja pikkaisen kiukutellaan. Sitten on matka autolle hissin ja autotallin kautta. Olemme kulkeneet tuon matkan satoja kertoja, mutta miten jännittävää on painaa hissin nappulaa ja odottaa ja kuunnella hissin tuloa. Sitten hissin ovet aukenevat ja matka alkaa autotalliin kolmen painavan oven läpi. Mitä pienen päässä mahtaa pyöriä?

Auton ovet avautuvat avaimella, jota pieni kantoi kädessään. Istuimeen istumaan ja metka saattaa alkaa. Minne mennään, mikä se neuvola oli? Matka ei ole pitkä, mutta vaikka mitä ehtii näkyä ja ajatukset vaihtua pienen päässä. Neuvolan pihassa pääsee isän turvalliseen syliin ja matka sisälle alkaa. Sisällä on leikkinurkkaus, jossa pieni viihtyy hyvin ja puuhastelee vaikka mitä sen 15 minuutin aikana joka odotetaan. Leikkinurkat ovat koituneet monesti hyödyllisiksi.

Mitä toinen mahtaa muistaa itse terkkarikäynnistä? Ainakin kivat lelut sisällä sekä terkkarin että lääkärin huoneissa. Ehkäpä riisumisen ja pukemisen. Influenssapiikki reiteen ainakin sattui, mutta itku sen jälkeen ei kestänyt kauaa ja taas isin syli oli turva. Lääkäri-täti oli vanha ja mukava ja hänen läsnäolo sai meidänkin vilkkaan työtn hetkeksi paikoilleen.

Siitä sitten autoon ja pieni valitteli nälkää vähäsen. Ajoin muskarin luo ja menimme muskariin syömään ja sitten vaipanvaihdon kautta laulelemaan. Hauskaa on ollut ja kotiinpaluun hetki oli suuri pienellä kun tajusi, että missä ollaan.

Aina välillä on kiva katsoa maailmaa pikkuisen silmin. Miettiä miltä se mahtaa näyttää ja pysähtyä näkemään hetkiä ja sellaista mitä ei aina aikuisena osaa katsella. Pieniä asioita, joista muodostuu koko päivä ja hetket. Ei ehkä ole pikkuisen ajatuksia nuo edelliset, mutta jotain sen suuntaista. Elämistä tässä ja nyt. Unohtaen hoidot ja koko tulevaisuuden ja keskittyen siihen nyt hetkeen  täysillä.

2 kommenttia:

  1. Ei yhtään huono asia miettiä asioita toisinaan pienen kantilta katsottuna :)

    Minulla on sinulle haaste blogissani, käy sieltä nappasemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, antaa uutta perspektiiviä kaikkeen olemiseen ja elämiseen. Katson tuon haasteen jahka kerkeän, ehkä jo tänään ehkä joskus tulevaisuudessa. :)

      Poista