Aloin miettimään mikä sana kuvaisi tätä mennyttä vuotta parhaiten. Se on koti. Olen ollut kotona lapsen kanssa, perheemme on kotona aina onnellisin ja koti onkin se paikka missä saan olla juuri sitä mitä olen. Ihana paikka, jonne jokainen kodin asukki saa kantaa ilonsa ja surunsa ja ne jaetaan.
Emme tietenkään ole aina vain kotosalla vaan liikumme ja harrastamme aika tavalla. Kuitenkin koti on se paikka, jossa rauhoitutaan ja oleskellaan kaikista eniten. Näin on ollut jo ennen lasta ja tulee olemaankin. Olen koti-ihminen. Minulle koti on turvapaikka maailmalta. Se on paikka jossa teen töitäni, toivottavasti. Se on paikka joka ottaa vastaan ja antaa paljon.
Kotona on nyt lapsen kanssa tullut oltua tavallista enemmän. Se on aivan ihanaa, kun saa katsella toisen kasvua ja temmellystä. Olen huomannut, että kotona lapseni on omimmillaan ja uskaltaa myös kiukutella enemmän. Se on paikka, jossa lapsen on hyvä olla.
Meidän kotimme ei läheskään aina ole siisti eikä ojennuksessa. Se ei minusta ole pääasia ollenkaan. Kylläkin yritämme lapsellemme opettaa esimerkiksi aina iltaisin lelujen siivouksella tärkeitä asioita. Tärkeintä kodissamme on rakkaus ja että täällä välitetään. Ja kyllä välillä siivotaankin. :)
Toivottavasti tämä pikku perhe saisi pikkuisen nyytin ensi vuonna lisäykseksi tähän onnen kotiin. Pikkusiskoni sanoi meille noin kymmenen vuotta sitten, kun muutimme yhteen mieheni kanssa, että te elätte rakkauskuplassa. Minusta se kupla ei ole koskaan puhjennut vaikka onkin kestänyt vaikka mitä ja siihen kuplaan olisi vielä yksi lapsi tervetullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti