Täällä koneen äärellä taasen. Oli lämminhenkinen ja hyvin tunteikas joulu poissa kotoa. Se sai hetkeksi unohtamaan hoidot ja katsomaan vain lasta ja hänen touhujaan. Ihanaa oli olla sekä muorilassa että mummilassa mutta aivan ihanaa oli tapanina palata omaan kotiin ja aloittaa taas arki. Tai kolme päivää ja sitten miehellä on kolmen päivän loma yli uuden vuoden.
Aina iltaisin, kun olen ottanut Terolut-tabletin, olen muistanut tulevan. Tuleva hoito ja koko ensi vuosi saa minut hymyilemään ainakin tässä vaiheessa. Jos tämä olisi meidän kertamme! Olisi aivan ihanaa olla raskaana ja saada pienen pieni nyytti kainaloon. Tämä on minun toiveeni ensi vuodelta. :)
Samalla taas yritän pitää pään poissa pilvistä ja ajatella järjellä tätä kaikkea. Kun kaikkeen on vain mahdollisuus. Näitä mahdollisuuksia pitää punnita ja ajatella. Tärkeintä kumminkin on elää tyttäremme kanssa täysillä hänen kevättään ja nauttia hänen riemustaan ja kolhuistaan täysillä.. Kaikki muu tulee omalla painollaan siinä vieressä, mutta onneksi täällä niitäkin saan laittaa järjestykseen kunnolla.
Nyt pitää mennä pikkuisen kanssa lukemaan kirjaa, kun hän osoittaa sohvan viereessä sohvaa kirja kädessään! Sanoja ei vielä juurikaan tule, mutta kyllä meillä saadaan tahto selväksi muullakin tapaa. Niitä sanoja odotellessa. Kyllä niitä jo aika monta on, mutta eleet kertovat tahdon paremmin ja nopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti