En usein tiedä mitä kirjoitan, kun alan kirjoittamaan. Joskus on taas aihe mielessä, mutta usein mieli on yhtä tyhjä kuin paperikin. Hmm. Täällä eletään välivaihetta hoitojen kanssa. Toisaalta hyvä välillä levähtää ja vain elää kuin siirtyä hoidosta toiseen. Siinä ehtii myös nollata pään ja ajatukset jotka aina ovat korkealla epäonnistumisen pelosta huolimatta. Toisaalta aika liitää eteenpäin. Pikkuisen kanssa katselemme Histamiinin joulukalenteria ja availemme kuvakalenterin luukkuja ja joulu on jo ovella.
Kohta saan aloittaa Terolut kuurin, josta sitten vuoden lopuksi tai ensi vuoden aluksi alkavat kuukautiset. Eli taas mennään ja katsotaan mitä tämä toinen hoito tuo tullessaan. Joulun odotus on ollut oikein tervetullut juuri tähän paikkaan sillä jotenkin se saa päivät täyttymään ja ajatukset hiukan jonnekin muualle. On ihanaa aikaa odottaa ja valmistella, olen aina ollut sitä mieltä. Jo yläasteella kävin ostamassa joululahjat jo marraskuussa ja siihen se tänäkin vuonna meni. Minusta tuntuu hyvältä tehdä kaikki rauhassa valmiiksi ja olla rauhassa jo joulun alla. Ilmeisesti tällä lailla mieleni paastoaa ennen joulua. Hullua, en ole ennen sitä ajatellutkaan.
Pikkuinen tykkää kun koristeita tuli eilen lisää asuntoomme. Hän on aivan innoissaan tontuista ja enkeleistä ja haluaisi aina ottaa kaiken ja koskea kaikkeen. Päätin, että joulukoristeet jää puoleen entisistä ainakin tänä vuonna, mutta silti tuntuu että koko ajan saa pitää toista silmällä. Mutta toisaalta eiväthän ne rikki mene ja jos menevät niin entä sitten. Kunhan pikkuisella on hauskaa niin se on pääasia. Meillä on puinen pieni joulukuusi, joka koottiin eilen. Se on aivan mahtava pikkuisen mielestä ja sen koristeita täytyy olla koko ajan ottamassa pois ja laittamassa paikoilleen. Mahtava katsella kun toinen on niin tohkeissaan kaikesta. Se tuo itsellekin hyvän mielen!
Tällaista tällä kertaa tuli mielen päälle. Aina en pääse koneelle vaikka olin ajatellut tulla kirjoittamaankoska aika ei riitä kaikkeen ja tuo pikkuinen valveilla ollessaan vie suurimman osan ajasta. Iltaisin usein nukahdan ennen kuin kirjoittelen koneella. Mutta kyllä tähänkin aikaa riittää sillä tätä kautta saan purettua itseäni ja tunteitani eri tavalla kuin arjessa ja menossa. Kirjoittaminen on hienoa. Se, että joku lukee ja vieläpä vastaa kirjoituksiini on vieläkin mukavampaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti