Eilen olin todella huonolla tuulella. Sitä en tietenkään pikkuiselle näytä ja sitäpaitsi hänen läsnäollessaan olen aina hyvällä päällä tai tulen sellaiseksi. Ihana ilopilleri. Paitsi mitä nyt välillä pitää toista vähän napakammin komentaa ja kieltää, mutta sekin tapahtuu hyvillä mielin. Mutta esimerkiksi kun hän oli päiväunilla oli minulla aikaa olla itsekseen ja mietiskellä asioita.
Olen jo monta kertaa tullut tulokseen, että liika asioiden vatvominen ja veivaaminen ei sovi minulle. Se kääntää päässäni kaikki huonosti ja ylösalaisin, toisaalta taas liiallinen veivaaminen myös saa niistä huonoistakin jutuista taas näkemään ne hyvätkin puolet. Että puolensa ja puolensa siis tälläkin.
Ystäväni kirjoitti maanantaina saaneensa toisen vauvan maailmaan. Olen hänen puolestaan ikionnellinen, mutta eilen aloin ajatella, et miksi hänelle suodaan onni ja ei minulle. Hän on ensimmäisen lapsen kanssa käynyt läpi lapsettomuushoidot ja toinen ilmoitti tulostaan tuosta noin yrittämättä. Jotenkin alla minulla tuntuu kateus, suru ja häpeä omasta tilastani mille en voi mitään, ja tämä tunne on pientä ilon rinnalla. Olen silti ystäväni puolesta onnellinen ja aivan hämmästynyt heidän toisesta päivänsäteestä. Ehkä se onni osuu minunkin kohdalleni joskus tämän toisen lapsen muodossa. Milloin? Ei sitäpaitsi pitäisi vertailla elämiä milään lailla, koska toinen elämä on erilainen ja omansa kuin toinen. Jokaisella meistä on oma polkunsa tallattavana.
Plus eilen oli kaikki muut asiat kaatumassa niskaan siinä päivällä. En tiedä hakisiko töitä vai jäisikö kotiin vai tekisikö niin kuin aiemmin, että haen töitä mitä haluaisin, mutten voi saada mm. suuren hakijamäärän vuoksi. Sitten leivoin pipareita pikkuisen avustamana ja maailma hymyili taasen minulle. Kaikki kääntyy hyväksi ellei paremmaksi kun vain ajattelee oikein. Minun paikkani juuri nyt on tässä pienen ihmisen vierellä. Mutta toisaalta on huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja siitä vyyhdistä minkä uusi työ, lapsettomuushoidot ja päiväkoti toisi tullessaan. Mutta olen ajatellut, että tuo huoli kyllä purkaantuu ajan myötä itsestään ja kaikki palaset kliksahtavat kohdilleen.
Huomenna saan taas kerran aloittaa Terot. Niitä siis loppuvuosi syöskennellään ja sitten heti vuoden alusta uutta yritystä kehiin. Olisikos jo meidän vuoromme onnistua ja saattaa uusi elämä maailmaan? Uusi vuosi ja uudet kujeet sanotaan. Kunpa se pitäisi paikkansa. Pitää tässä vaiheessa odottaa ja katsoa. Taas kerran. Mutta eka eletään joulu ja se on kerrassaan ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti