Hullu päivä

Tämä päivä on ollut yhtä menoa ja hulinaa, mutta toisaalta ei voi valittaa. Kivaa on ollut ja hetkittäin olen jopa ajatuksianikin ehtinyt selvitellä. Ja tietysti itseäni kuullostella siinä kaiken tohinan keskellä.

Päivä alkoi tavallisesta aamurutiineilla ja ei niin rutiineilla. Sitten lähdettiin koko perhe kuljettamaan simppoja tuonne klinikalle, koska minulla vain on ajokortti ja meiltä saattaa bussilla aamuruuhkassa kestää matkanteko yllättävän kauan. Sieltä tulimme kotiin ja pienen kanssa söimme ja lähdimme muskariin.

Muskarissa oli kivaa ja jopa toinen tuli vähäksi aikaa syliinkin. Sitten kotiin ja toinen nukkumaan. Mies oli lähtenyt jo iltavuoroon tässä välissä. Vaihdoin vaatteita, meikkasin hiukan ja odottelin minun pikkusiskoani saapuvaksi hoitamaan pientä.

Sitten kuulumiset sikolle ja autoon taas. Nyt ei millään löytynyt parkkipaikkaa ja sitä etsin ja etsin. Onneksi olin silti ajoissa. Klinikalla jännitys nousi. Se oli ollut huipussaan koko päivän. Mitä mahtaa näkyä ja mitä mahtaa olla tulossa? Aamulla minulla oli hirveän huono fiilis kaikesta, mutta eihän sitä ikinä voi tietää.

Lääkäri oli vieläkin sama ja se kiva lääkäri. Ensin ultrakone kenkkuili ja siinä sitä sitten odoteltiin. Samalla tein muutaman kysymyksen, johin jo osaltaan tiesin vastaukset. Sitten pöydälle ja ultra laulamaan. Lääkäri sanoi, että munarakkuloissa ei enää näy sitä johtofolliikkelia ja lisäksi kohtuni limakalvo on paksuntunut ja erittyvä lima vaihtanut vähän muotoaan. Tämä tarkoittaa sitä että ovulaatio on tapahtunut jo. Sinne sitten lääkäri laittoi sperman sekaan ja antoi Lutinus-lääkkeet aloitettavaksi ylihuomenna. Näillä siis mennään.

Kovin toivon, että jotain hienoa tapahtuu!!

Ajelin kotiin. Iltasella lähdimme uimaan ydessä pikkuisen ja siskoni. Oli todella kiva katsella kun toinen nautti suunnattomasti. Polskuttelusta on näemmä tullut pienen uusi harrastus. Joskus mennään isänkin kanssa. Uimahallissa tuntui kummalta tuolla alavatsassa. Sellainen hetken kipu joka hävisi yhtä nopeasti kuin alkoi. Sitten uimassa en saattanut istua vaan alkoi alavatsaan sattua. Nyttemmin jo vaiva hävinnyt, mitä nyt joskus hiukan tuntuu.

Vieläkin ajoittain nukuttaa ihan hirveästi sekä on välillä pää kipeä.

Näillä mennään nyt, toivottavasti tästä tulee jotain ja saamme nyt vauvan alulle. Tämä on hartain toiveeni jota pyydän.